ENSUn toimintaympäristöstä 2

"Uusi akku" tarjoaa keskustelupohjaa.

Shirley Meng toimii yhdistävänä tekijänä ENSUun päin. Hän kuuluu myös uuden startupin, Unigrid Batteryn, organisaatioon teknisenä neuvonantajana. (Jotkut lähteet kertovat hänen kuuluvan ENSUn johtajistoon, mutta se ei pidä paikkaansa, hän on neuvonantaja - ja pian osakkeenomistaja...)

Toinen perustettu startup, TyFast, keskittyy akkujen nopeaan lataamiseen (battery fast charge).

Kolmas, asiaan liittyvä osapuoli onkin sitten raskaamman luokan akkuvalmistaja, LG Energy Solutions, LGES. Se aikoo siirtyä ko. akun massatuotantoon v. 2027 mennessä. Tämä lisää keksinnön painoarvoa. Samalla saamme aikamitan, 6 vuotta, uuden akkukemian kaupallistamiselle. 

Mitäs nämä startupit tekevät? Eihän niillä ole mitään, tiloja, henkilökuntaa, laitteita... Voivat tietysti olla 'vuokralla' entisissä opinahjoissaan. Jos patenttioikeuksista on sopu, niin ainakin voivat hallita salkkua. Normaalia on rahoituskierrosten järjestäminen. Energia on hävittämätöntä, mutta osakkeita luodaan tyhjästä ja siinä kehittäjillekin jää ansaintamahdollisuuksia. Tässä tarjoutuu ENSUn kaltaisille yrityksille mahdollisuuksia tuotekehityksen ja valmistuksen hoitoon. 

Suurten energiavarastojen toimitusketju on hyvin mutkikas (tilanne v. 2016 ja kehittyy koko ajan):

https://insideevs.com/news/331738/the-tangled-web-of-battery-energy-storage-systems/ 

Kiinnostus pienempiin tehoihin, jopa mikroakkuihin, on kasvamassa.

Akkukemioita on valtava määrä - ja hintahaarukka on valtava:

https://www.eurekalert.org/multimedia/681760 

 

... siten, peruskarsintaa tehdään jo kehittelyn aluksi. Uuden tuotteen suunnittelun alussa, koesuunnittelun aikana, tulisi ratkaista, mitkä muuttujat huomioidaan. Tarkoituksena on nopeasti valikoida tutkimukseen valittavat muuttujat ja päämääränä on saada kokoon vakaat olot tuotteen kaikkiin ajateltavissa oleviin olosuhteisiin. Kaikista simuloinneista ja mallinnuksista huolimatta aina syntyy yllätyksiä - kuten Mengin työryhmällekin. Muuttujien keskinäisiä vaikutuksia ei tunneta ja lopputulos syntyy testaamalla käytännössä. Kaikissa materiaalien kauppalaaduissakin on epäpuhtauksia, joilla voi olla ominaisuuksien hajontaa lisäävä vaikutus. Kehityksen ajavana voimana on kalliiden materiaalien korvaaminen, sellaisia ovat mm. litium ja koboltti. Edellinen luetaan usein harvinaisten maametallien ryhmään, vaikkei se sinne kemiallisen luokittelun mukaan kuulu, taustalla on litiumin saatavuusongelma. Suomessa satsataan raskasmetalleihin (Ni, Co), liian pienin panoksin ja jälleen liian myöhään... Akkujen kierrättäminen on alkutekijöissään ja sitäkin kuumeisesti kehitetään.

Suoraa vaikutusta ENSUn tuotantoon ei kyseisellä akkukemialla ole, ainakaan lyhyellä tähtäimellä. 

Kehittämistä mutkistaa sekin, että akuissa tarvitaan kahta 'kemiaa', anodille ja katodille omansa ja niiden tulee tietysti toimia yhdessä. Akkukemiat voidaan tuotannossa yleensä vaihtaa nopeasti, uutta puuroa sätkän käärintäkoneeseen, mutta aikaa kuluu tuotteen kehittämiseen, validointiin ja markkinointiin.

Enpä tältä istumalta edes muista ENSUn käyttämää kiinteää elektrolyyttiä, muovia, lasia... Onko siitä jo tietoa jaettu?